Artikkelin kansikuva: Juuli Kangasniemi
UFF haluaa olla paitsi kiertotalouden edistäjä, myös aktiivinen keskustelija ja yhteistyökumppani tekstiili- ja vaatetusalan muutoksessa. Yksi konkreettinen keino on tehdä yhteistyötä alan opiskelijoiden kanssa. Uskomme, että kestävämmän vaateteollisuuden avaimet löytyvät osittain jo suunnittelupöydältä – materiaalivalinnoista, rakenteista ja tuotteen pitkäikäisyydestä. Suunnittelijoiden harteille vastuuta ei voi kokonaan laskea: ensisijaisesti tarvitaan ylituotannon hillitsemistä ja kulutustottumusten muutosta.
Poistotekstiilit suunnittelun raaka-aineena
Suomessa syntyy vuosittain valtavat määrät poistotekstiilejä – eli käytettyjä, myyntikelvottomia tai muuten käyttöikänsä loppuun tulleita vaatteita ja kodintekstiilejä. UFF ohjaa näitä materiaaleja jatkokäyttöön. Poistotekstiilit voivat toimia arvokkaana resurssina myös suunnittelijoille, jotka etsivät kestävämpiä tapoja luoda muotia. Lahden Muotoiluinstituutin opiskelija Jenne Välitalo otti yhteyttä UFF:n syyskuussa 2024, ja tästä alkoi yhteistyö.
Kiertotalous inspiraationa ja arvovalintana
Välitalon mallisto, nimeltään “c-li-li-<”, on jatkumoa hänen pitkäaikaiselle kiinnostukselleen käytettyjen materiaalien hyödyntämisestä. Kaikki hänen kouluprojektinsa, tilaustyönsä ja myös koulun ulkopuoliset teoksensa ovat syntyneet pääasiassa käytetyistä tai poistotekstiileistä.
”Suunnittelijana minulle on erityisen tärkeää toteuttaa luovuuttani tavoilla, jotka edistävät kiertotaloutta ja kestävää vaatesuunnittelua. Tekstiili- ja vaatetuotanto kuormittavat luontoamme valtavasti, joten koen merkitykselliseksi etsiä ja kehittää ratkaisuja, jotka tukevat ympäristön hyvinvointia – vaikka ne olisivat pieniäkin. Maailmassa on valtavasti käytettyjä tekstiilejä, kankaita ja materiaaleja saatavilla, mutta silti tuotamme jatkuvasti uutta. Kuinka voisimme hyödyntää paremmin jo olemassa olevaa materiaalia?” Jenne Välitalo pohtii.
Vierailu lajittelukeskukseen teki vaikutuksen
Yhteistyö UFF:n kanssa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä konkreettisesti käsiksi materiaalien kiertoon. Välitalo vieraili lokakuussa 2024 Klaukkalan lajittelukeskuksessa, jossa hän pääsi tutustumaan lajitteluun, varastoon sekä säätiön toimintaan.
”Kun varaston ovet aukesivat ja pääsimme tilaan, jossa paalitettuja tekstiilejä säilytetään, konkretisoitui silmieni edessä koko se valtava määrä materiaalia, joka Suomessa liikkuu. Se oli jopa pysäyttävä kokemus.”
Välitalo sai valita mallistoonsa materiaaleja käymällä läpi noin 1100 kiloa rullakoihin kerättyä poistotekstiiliä. Haasteena oli rakentaa mallisto ennen kuin tiesi tarkkaan, mitä materiaaleja on käytettävissä. Kankaan rakenne ja pinta ovat hänelle tärkeä inspiraation lähde.
Kuvat: Jenne Välitalo
Merten elämä malliston inspiraationa
Malliston teemaksi nousi merten maailma. Syksyllä 2024 Välitalo katsoi lukuisia dokumentteja merien tilasta ja vedenalaisesta elämästä, ja sama visuaalisuus alkoi heijastua valittuihin materiaaleihin: kirkkaisiin väreihin, outoihin muotoihin ja orgaaniseen rytmiin.
”Tarinallisuus auttoi kokoamaan osia yhteen, mutta lähestyin yhtenäisyyden ideaa myös erilaisten vaatesuunnittelun menetelmien kautta.”
Materiaalien työstämiseen Välitalo käytti muun muassa kynäruiskumaalausta, kuumailmapuhallinta, poimutusta ja applikointia.
Teknisiä haasteita ja luovia ratkaisuja
Poistotekstiileihin liittyy monia suunnittelua haastavia piirteitä: materiaalit saattavat loppua kesken, kuitutiedot puuttua tai kappaleet olla täysin uniikkeja. Tämä vaatii jatkuvaa soveltamista ja ongelmanratkaisua.
”Haasteena poistotekstiilien kanssa työskentelyssä on erityisesti materiaalien rajallisuus. Jos kaavoittaa tuotteen tietyn kokoiseksi ja sitten huomaakin, että aiemmin valitusta materiaalista uupuu 10 cm kaavan tavoittamiseksi. Muokataanko kaavaa vai keksitäänkö jokin toisenlainen ratkaisu materiaalien suhteen?
Mitä jos oikeaa tuotetta tehdessä sattuu virhe, joka pilaa materiaalin? Toista samanlaista ei enää löydy.
Ongelmia ilmenee myös siinä kohtaa, kun käytettävästä tuotteesta ei ole jäljellä enää kuitutieto, eli pikkulappua, joka kertoo mitä materiaalia tuote on. Uudelleen kootussa tuotteessa tulee olla mukana kuitutiedot.”
Näitä haasteita kohdatessaan Välitalo ei lannistunut, vaan näki ne osana suunnitteluprosessia, joka vaatii joustavuutta ja luovuutta.
Kuvat: Jenne Välitalo
Viimeinen asu – vaaleneva koralli ja muovipullolaukku
Malliston viimeinen asukokonaisuus ottaa vahvasti kantaa merien nykytilaan. Se on täysin valkoinen, ja siinä on mukana muovipulloista toteutettu laukku, joka tehtiin yhteistyössä taiteilija Liisa Hietasen kanssa.
”Asu kuvastaa kuinka korallit vaalenevat stressin alla ja kuinka paikoittain merissä on enemmän muovia kuin planktonia.”
Tämä visuaalinen ja symbolinen päätös toimii malliston huipentumana – sekä esteettisesti että eettisesti.
Toiveena lisää vastuullista suunnittelua
c-li-li-<-mallisto esiteltiin LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin puettavan muotoilun linjan valmistuvien Koe25-näytöksessä. Se järjestettiin tänä vuonna Helsingin Hakaniemessä osana kansainvälistä Fashion in Helsinki -viikkoa.
Välitalo kokee, että yhteistyö UFF:n kanssa oli ainutlaatuinen mahdollisuus.
”Toivon, että käytettyjen materiaalien hyödyntäminen lisääntyy yhä enemmän myös muodin ja muotoilun ammattilaisten keskuudessa.”
IG: @jennnnnnnnnne
Koe25-näytöksen kuvat: Val Nevalainen
