Olemme keränneet tarinoita rakkaista ja pitkäikäisistä luottovaatteista, joista ei haluta luopua.
Hankin Vero Modan talvitakin osamaksulla 11 vuotta sitten. Takki on pääosin polyesteriä, siinä on turkishuppu, vetoketju edessä sekä pienet vetoketjukoristeet molemmin puolin. Suuret napilliset taskut vetävät sisäänsä kaiken tarvittavan: avaimet, aurinkolasit, nenäliinat, taskulampun, lapaset ja kurkkupastillit.
Takki on tavanomainen, lämmin, vaatimaton ja huomaamaton. Niin ujo ja sävyltään vaihteleva, että olen useaan kertaan ottanut vahingossa naulakosta väärän takin. Kerran lähdin kaverilta kotiin tyytyväisenä, takki ylläni, kunnes hän soitti ja pyysi palauttamaan hänen mustan, lähes identtisen talvitakkinsa. Olin huomaamattani ottanut sen omani sijaan.
Vein takin aikanaan ompelijalle rikkoutuneen vetoketjun vuoksi. Uusi vetoketju maksoi silloin 20–30 euroa, joten korjaus tuntui itsestään selvältä ratkaisulta.
Olen yrittänyt päästä tästä takista eroon. Ostin kierrätyskeskuksesta mustan, tyylikkään ja lämpimän takin, jossa oli pidennetyt hihansuut sormille asti. Rakastin sitä: vauhdikas, lämmin eikä sormet jäätyneet. Mutta myös siitä hajosi vetoketju, ja korjaus oli niin kallista, että samalla rahalla olisi saanut useamman uuden takin. Suhteemme kesti yhden talven.
Palasin vastentahtoisesti tähän vanhaan takkiin, joka tuntui odottaneen eteisen naulakossa hieman myhäillen ja vahingoniloisena. Olin ajatellut jättää sen jo “grillaustakiksi” ja aloittaa uuden elämän ilman sitä, mutta toisin kävi. Käyttökertoja tällä on varmasti jo yli pari tuhatta. Elän yhä toivossa, että vielä vaihdan tämän vanhan rötkön uudempaan ja minulle sopivampaan malliin. Toistaiseksi jatkamme kahdestaan.
– Tarpukka
